Harjun tarina

Luotettavaa tukkukauppaa jo vuodesta 1979!

Ky Heikki Harjun ensiaskeleet

Heikki ja Evi Harju olivat haaveilleet oman yrityksen perustamisesta jo pitemmän aikaa. Heikki oli ollut myyntimiehenä EMS Oy:ssä jo viitisentoista vuotta, joten kokemusta ja tietotaitoa sähkötarvikkeista, myynnistä ja asiakassuhteista oli. Evi oli tänä aikana huolehtinut kodista ja neljästä lapsesta Heikin kiertäessä viikot ympäri Suomea. Nyt lapsista vanhin Kari oli 19-vuotias ja muutkin jo isompia koululaisia. 

Heikki muistelee edustajan työ EMS Oy:ssä olleen suurelta osalta mielenkiintoista ja hyvää aikaa. Omistajan Eric Mikael Shoulzin periaatteita olivat luottamukselliset asiakassuhteet ja sopimuksista kiinni pitäminen. EMS:n ostaessa Siemens Oy:n sähkötarvikeliiketoiminnan Heikki siirtyi Tampereen konttorin päälliköksi. Suuri muutos EMSillä alkoi vuonna 1978, kun pankkien määräysvalta lisääntyi ja sopimukset, joita Heikki oli tehnyt asiakkaiden kanssa ”EMSin hengessä” eivät enää kelvanneetkaan taloon palkatulle talouspäällikölle. Heikki joutui perumaan aiemmin toimitusjohtajan luvalla tekemiään asiakassopimuksia. Se tuntui Heikistä väärältä ja raskaalta ja hän alkoi harkita oman firman perustamista. 

Heikki oli jo aiemmin keskustellut EMSin toimitusjohtajan kanssa esimerkiksi valaisinliikkeen perustamisesta Evin työpaikaksi. ”Osta sille kukkakauppa” oli ollut pomon vastaus. Kukkakauppaa ei kuitenkaan ostettu, vaan perustettiin Ky Heikki Harju Tampereella 4. huhtikuuta 1979. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Heikki Harju, hänen vaimonsa Evi ja heidän vanhin poikansa Kari: Heikki vastuunalaisena yhtiömiehenä  ja Evi ja Kari äänettöminä yhtiömiehinä. Rahoitus järjestyi TAPista eli Tampereen aluesäästöpankista. Lainan vakuudeksi pantattiin Harjujen omakotitalon ja kesämökin haltiavelkakirjat. Perustamisen jälkeen Heikki irtisanoutui EMSistä ja alkoi neuvotella sopimuksista tavarantoimittajien kanssa. Heikin työnantaja Ems Oy yritti ensin estää Harjujen yrityksen perustamisen, mutta onnitteli lopulta uutta yritystä rehdisti sen ajan pikaviestillä:

Toimipaikkaa etsittäessä Heikille muistui mieleen Kekäleen pihavarasto Tampereen keskustorin vieressä. Se oli sattumoisin vapaana, joten Harjut saivat tehtyä vuokrasopimuksen 70 neliön varastosta ja lastauslaiturista. Paikka oli todella hyvä, sillä se sijaitsi aivan keskellä kaupunkia!

Kuvassa Heikki Aleksis Kiven Kadun toimistossa.

Alun tavarantoimittajia

1970-luku oli Suomessa kartellien aikaa. Niinpä Suomen Sähkötukkuliikkeiden liiton osakastukkuritkin sopivat osin asiakkaista ja jopa maksimialennuksista. Kartelliin kuuluivat sähköalan tarvikevalmistajat ja maahantuojatkin suurelta osin. Harjujen ei ollut mahdollista nauttia kartellien eduista, vaan oli löydettävä korvaavia toimittajia. Heikin asiantuntemuksella ja aiemmin luoduilla hyvillä suhteilla saatiin kuin saatiinkin kokoon kohtuullinen sortimentti myyntiä varten. Ensimmäinen edustus sovittiin Helkama-kaapelien kanssa jo ennen varsinaisen liiketoiminnan aloittamista. Muita alun tärkeitä tavarantoimittajia olivat Nokian kaapeleita toimittanut Sähkö-Center, EMS asennustarvikkeiden, lamppujen ja loisteputkien osalta, Tukkuliike Kauko Iskanius ja Narva. Niin ja tietenkin Okarla Oy, joka lopetti kartelliin kuulumattomana muovisten sähköasennusputkien valmistuksen ja tarjosi Harjuille loppuvarastoaan, joka oli suurehko - kaksi rekallista! Näitä putkia varten piti vuokrata erikseen varasto nykyisen Ratapihankadun varrelta. Tämä oli kuitenkin hyvä kauppa ja helpotti hieman alun taloudellista tilannetta.

Alun asiakkaita

Uusi yritys ei luonnollisestikaan ollut täysin kilpailukykyinen isoihin tukkureiden nähden, joten oli pohdittava keille tarjontaa tehdään. Ensimmäiset toimitukset Tampellaan saatiin Helkama-kaapeleilta ikään kuin perintönä. "Emme väheksyneet ketään, kaikki tuotteitamme tarvitsevat olivat yhtä arvokkaita", kertoo Heikki. Toimintaperiaatteksi sovittiin, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni ja omat maksut ja velvoitteet hoidetaan aina sovitun mukaisesti.

Harju aloitti toimintansa tarjouskirjeiden lähettämisellä, mikä oli kartellisoituneella sähköalalla varsin uutta. Tarjouskirjeet tuottivat tulosta, huolimatta niiden ulkoasusta. Heikin mukaan ne olivat "huonolla käsialalla tehtyjä", mutta antoivat inhimillisen kuvan firmasta. Ensimmäisessä tarjouskirjeessä oli tarjous 2-osaisesta maadoitetusta pistorasiasta "3 mk shokkihintaan". Suomen Sähkötukkuliiton (SSTL) hinnastossa tämä tuote oli samaan aikaan huomattavasti kalliimpi. Samassa tarjouskirjeessä ilmoitettiin Ky Heikki Harjun toiminnan aloituksesta 1.7.1979 alkaen.

Ensimmäinen asiakas oli Sähköasennus Juhani Koivu, joka tuli jo päivää ennen aloitusta. Heikki oli silloin vielä viimeistä päivää EMS:n palveluksessa, joten Evi sai tulikasteensa hoitaessaan kaupat asiakkaan kanssa.

Kuvassa alla tauluun kehystettynä Harjun historian toinen lähetyslista, joka on saatu Wariksen sähkö- ja koneliikkeeltä Ky Heikki Harjun avajaisissa, joita juhlittiin kesäkuussa 1979. Lähetyslistassa näkyvät muoviputket toimitettiin, kun varsinaiset lähetyslistat olivat vasta painossa. Lähetyslistan takana on käsin kirjoitettuna teksti " Läh.lista annettu huumorimielessä varastonhoitaja Karin sitä pyytäessä". 

Ky Heikki Harju oli aluksi paikallinen tukkuri. Asiakkaita olivat mm. yksityishenkilöt, asentajat, teknikot, insinöörit, sähköasennusliikkeet ja valaisinliikkeet. Ensimmäiset toimitukset Tampellaan saatiin Helkama-kaapelien ansiosta ja Finlaysonin päättäjähenkilöihin saadut suhteet avasivat vähitellen kaupan myös Finlaysonin kanssa. Alun kohokohtia olivat mm. isompi värillisten loisteputkien kauppa Näsinneulaan.

Vaikka kyseessä oli pieni paikallinen yritys, niin Harjun asiakaskunta kiinnosti isoja tukkureita jopa siinä määrin, että eräs Harjujen asiakas kertoi myöhemmin nähneensä isojen tukkureiden edustajia keskustorilla autossa istumassa ja tarkkailemassa sitä porttikongia, mistä Harjun asiakkaat tulivat ulos liikkeestä!

Alkuvuodet

"Ensimmäinen vuosi antoi todella paljon työtä, mutta vähän villoja", muistelee Heikki. Evi ja Heikki tekivät työtä aamusta myöhäiseen iltaan. Päivällisellä käytiin kotona viiden kuuden aikaan ja sitten takaisin töihin. Lauantai oli siihen aikaan myös normaali aukiolopäivä, mutta sunnuntait olivat hieman rauhallisempia työpäiviä. Palkkaa nostivat vain Evi ja Kari, Heikki jäi ilman! Yrityksen kirjanpito annettiin tilitoimistolle, koska itsellä ei ollut siihen tietotaitoa. Tilitoimistonkaan kaupallinen osaaminen ei tosin ollut aina ihan ajantasalla, mistä seurauksena esimerkiksi liikevaihtoveroa maksettiin alussa aivan liian varhain ja huomattavia summia liikevaihtoon nähden. Tämän vuoksi Evi alkoi kouluttautua Tampereen työväenopiston kirjanpitokursseilla ja hankki itse tietoa asiantuntijoilta. Evi suoriutui tässä hyvin. Hän oli toimelias ja päättäväinen ja jos esimerkiksi veroviraston johtaja ei osannut auttaa, Evi hankki tiedon muualta.

Kuvassa Evi, voimakastahtoinen nainen, joka kohtasi yrittäjän uran alkutaipaleella vähättelyjä, mutta ei lannistunut niistä, vaan piti puolensa eikä suostunut olemaan ”miesten alapuolella”. Kuva on peräisin vuodelta 1985 Oy Nixdorf Computer Ab:n asiakaslehden jutusta, jossa kerrottiin kuinka Sähkötalo Harju Oy siirtyi atk-aikaan. 

Asiakkaiden määrä lisääntyi ja monipuolistui vähitellen. Firmaa tehtiin sitkeästi tunnetummaksi asiakkaisiin ja tavarantoimittajiin päin ja myös tavaravalikoima lisääntyi koko ajan. Kari hoiti varaston ja osittain myös asiakaspalvelun ja kuljetukset. Oppinsa hän oli saanut EMS:n palveluksesta. 

Taloudellisesti oltiin todella tiukoilla. Helpotusta tuli, kun Harjut toivat kontin tsekkiläisiä valaisinlaseja maahan ja kun ne pystyttiin myymään eteenpäin nopeasti ja kilpailijoita huomattavasti kilpailukykyisemmin. Kiinteistöille lamppukauppaa tehnyt Lauri Rouhiainen ehdotti Harjuille edustuksen solmimista englantilaisen lamppuvalmistaja Cromptonin kanssa. Heidän valikoimiinsa kuuluivat ns. "Tupla-ikä" lamput. Rouhiainen ei itse voinut sopimusta tehdä sopimussyistä. Rouhiaisen asiantuntemukseen uskominen oli onnenpotku Harjuille, sillä se avasi ovet uudelle asiakassektorille, mihin kuuluivat kiinteistöt, hotellit ja ravintolat. Lamppujen kate oli huippuluokkaa ja paransi taloutta niin, että oli mahdollista hankkia myös uusia edustuksia, joita olivat mm. Grothe-kumistimet Saksasta. 

Valikoiman kasvaminen lisäsi tilan tarvetta. Harjut pääsivät vuokraamaan lisää tilaa samasta osoitteesta, kun Kekäleeltä vapautui tiloja. Ennen pitkään tilaa oli jo 400 neliötä ja Karille palkattiin avuksi varastomies. Harjun toiminta alkoi kiinnostaa myös itsenäisiä myyntimiehiä, jotka halusivat myydä tuotteita provisiolla.

Ensimmäinen logo ja IP-pakkaukset

IP-pakkaukset eli itsepalvelupakkauksiin pakatut sähkötarvikkeet aloitettiin vähitellen. Ensimmäiseksi pakattiin uuni- ja jääkaappilamppuja. Harju oli IP-pakkausten suhteen alansa edelläkävijöitä! Alun IP-pakkaukset syntyivät siten, että Evi ja Heikki kirjoittivat pahvisiin pussinsulkijoihin itse tuotetiedot.

Yrityksen ensimmäinen logo syntyi Heikin nimikirjaimista. Logo muuten osoittautui niin hyväksi, että Harri Holkerin kannattajat käyttivät tällä logolla varustettu pipoa, kun Holkeri oli ehdolla presidentinvaaleissa vuonna 1982.

Myös lähetyslistat kirjoitettiin alussa vielä käsin. Tuotteet tässä vuoden 1984 lähetysluettelossa nimiltään samoja kuin mitä Harjun lähetteiltä nykyäänkin löytyy!

Alkuvuosien tärkeitä tuotteita olivat Crompton-lamput, Lindnerin koristelamput sekä ovikellot ja Grothe-ovipuhelimet, joita toimitettiin tamperelaisiin kerrostaloihin.

Koko perhe yrittää

Harjussa yrittäminen oli alusta alkaen koko perheen asia. "Jos olisin yksin ryhtynyt yrittäjäksi, ilman perheen tukea, ei olisi tullut mitään", totesi Heikki alkuvuodesta 2018. Yrittäjyyden ja vanhemmuuden ei kuitenkaan ollut helppoa, koska työtä oli paljon ja työpäivät pitkiä. Tässä äidin viesti perheen nuorimmalle lapselle Markolle. Viestin kirjoitusvuodesta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti viesti on yrityksen alkuajoilta, sillä se on kirjoitettu EMS:n lähettämän juhlatelexin taakse - ja varmaankin tästä syystä säästynyt myös jälkipolville :)

Lapsetkin osallistuivat yritystoimintaan. Kari perustajajäsenenä oli töissä yrityksessä alusta alkaen ja toimi pitkään ensin varastonhoitajan nimikkeellä, sitten varastopäällikkönä. Timo ja Riikka ruuvasivat koululaisina käsin jatkojohtoja ja liitosjohtoja, kun rakkaasta kilpaharrastuksesta koripallosta oli vapaata tai loukkaantumiset estivät harjoittelun, ja tulivat yritykseen vakinaisesti töhin myöhemmin. Timo aloitti vuonna 1983 myyntipäällikönä ja Riikka kesällä 1989 talouspäällikkönä opiskeltuaan ensin kauppatieteiden maisteriksi. Molemmat työskentelevät yrityksessä edelleen. Marko oli töissä puhelinmyynnissä esimiehenä 80- ja 90-luvulla.

Evi ja Riikka. Riikka tullut suoraan koristreeneistä toimistolle äitiä auttamaan?

     Heikki ja Timo varastossa.

Riikka Aleksis Kiven kadun toimistossa

Heikki ja Marko myyntinäyttelyssä.

Kari ja poikansa Juho Korjaamonkadun toimiston pihassa 1990-luvulla.

Kaapeli- ja lamppukaupasta
kansainväliseksi tukkuriksi

Timo tuli yritykseen vakinaisesti töihin vuonna 1983 myyntipäälliköksi. Vuotta myöhemmin yhtiömuoto muutettiin kommandittiyhtiöstä osakeyhtiöksi, Timo ja Kari ostivat yrityksen osake-enemmistön ja Timo otti vastaan toimitusjohtajan tehtävät. Myös yrityksen nimi muuttui tuolloin ja siitä tuli Sähkötalo Harju Oy.

Kova yrittäminen tuotti tulosta. Vuonna 1984 liikevaihto oli ollut 2,5 miljoonaa markkaa. Vuonna 1985 liikevaihto jo oli viiden miljoonan markan luokkaa ja henkilöstöä oli kuusi: perheenjäsenten eli Timon, Karin, Evin ja Heikin lisäksi kaksi muuta. Lisäksi kolmen provisiopalkkaisen myyntimiehen avulla toiminta oli laajentunut paikallisesta koko Suomen kattavaksi. Kasvuvauhti oli kova, tuoteryhmiä oli 130 ja erillisiä tuotteita noin 4000, joten yritys siirtyi 27-vuotiaan toimitusjohtajansa johdolla automaattiseen tietojenkäsittelyyn ja otti käyttöönsä Nixdorfin Mikro 7 tietokoneen hinnoittelun, laskutuksen ja tilastoinnin helpottamiseksi.  

Nuoren kauppatieteitä opiskelleen toimitusjohtajan innostus taisi näkyä myös markkinoinnissa ja mainonnassa, vai mitä olette mieltä tästä seuraavasta mainoksesta?

Tuote siis yövalo, josta sai myös hyttyskarkottimen. Harjulla oli myös menestyksekäs tv-kampanja tästä Microlampi-yövalosta. Ja laitettiin mainos tästä tuotteesta myös yrityksen pakettiautoon.

Harjun ensimmäinen oma kiinteistö ostettiin 1989 Aarikkalankadulta läheltä Hakametsän jäähallia. Aarikkalankadulle tuli myös ensimmäinen pakkauskone sähkötarvikkeiden IP-pakkauksia varten.

Tässä Lampi-valaisimista perinteisempi kuvastosivu:

Tässä hieman myös tavanomaisempi mainos Lindner-lampuista Aarikkalankadun ajoilta:

Ja tässä 90-luvun tuotekuvastojen tyyliä:

Ja tässä Keskolle räätälöity oma 40-sivuinen tuotekuvasto:

90-luvun  rankat vuodet

1990-luvun alku oli todella rankkaa aikaa Harjulla, kun 90-luvun lama iski myös Sähkötalo Harjuun, jolla oli suuret ulkomaan velat. Pankki ei myöntänyt uutta lainaa ja Harju kävi lähellä konkurssia. Hyvien suhteiden ansiosta Timo sai kuitenkin siirrettyä asiakkuuden Osuuspankkiin ja Harju pelastui! Myös Philipsin nostama oikeuskanne patenttiloukkauksesta vuonna 1990 rasitti Harjua. Harjun hävisi oikeusjutun kahden vuoden jälkeen, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Philipsin alkuperäinen vaatimus oli 7,6 miljoonaa, mutta lopulta Harju joutui maksamaan vain oikeudenkäyntikulut.Tässäkin tapauksessa apua oli hyvistä henkilösuhteista.

Näin päästiin viettämään perheyrityksen 20-vuotisjuhlia.

Veljekset Timo ja Kari vuonna 1999 Harjun 20-vuotisjuhlien alla Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä julkaistussa jutussa. Tuohon aikaan Harjun liikevaihto oli 25 miljoonaa markkaa ja henkilökunnan määrä 18. Tässä vaiheessa yrityksessä työskentelivät kaikki neljä sisarusta: Timo toimitusjohtajana, Kari varastopäällikkönä, Riikka talouspäällikkönä ja Marko puhelinmyynnin esimiehenä. 
 

Vuonna 1999 Harjun valikoimiin tulivat sähkötarvikkeiden ja valaistuksen rinnalle myös Einhell-sähkötyökalut ja puutarhakoneet. 

Ei sentään pelkää yrittämistä, vaan myös koripalloa ja kesäjuhlia

Harjun perhe on tunnettu Tampereella myös koripallosta. Isä-Heikki pelasi aikanaan koripalloa TUL:n mestaruussarjassa Raholan Pyrkivän joukkueessa ja kaikki perheen neljä lasta ovat myös harrastaneet koripalloa varsin menestyksekkäästi. Timo pelasi aikanaan Suomen maajoukkueessa (nykyisin Susijenginä tunnettu) ja Riikka kuului Tampereen Pyrinnön 1980-luvun mestaruusjoukkueeseen. Harjun perheyritys on ollut sponsoroimassa tamperelaisia koripallojoukkueita sekä PyrBasketia että Pyrintöä ja oli myös päättyneellä korikaudella Pyrinnön miesten edustusjoukkueen yhteistyökumppani. 

Kerrotaan, että 1990-luvulla Tampereella järjestettiin erityisiä Katukoris-kisoja, mutta firmasarja lopettiin, kun Harjun joukkue voitti aina ylivoimaisesti. Sitten harjulaiset siirtyivät yleiseen sarjaan ja voittivat senkin, ja sen jälkeen Katukorista ei ole taidettu enää järjestääkään?

Toisen Katukoris-kisan voittajajoukkue. Timo Harju kolmas vasemmalta. Edessä Timon Janne-poika ja taustalla takana ylpeänä kuvaustilannetta tarkkailemassa isä-Heikki. Toinen vasemmalta Seppo Hokkala ja neljäs vasemmalta Mauri Hakanen.

Kun katukoris lopettiin, mutta firmassa oli hyviä pelaajia, niin korista pelattiin sitten välillä myös Harjun perinteisillä henkilökunnan kesäjuhlilla. Näitä Harjun kesäjuhlia järjestiin useamman vuosikymmenen ajan ja aina avec-juhlina, olihan kyse perheyrityksestä. Liekö tämä "Harjun perhehenki" osaltaan vaikuttanut siihen, että yrityksessä on pitkiä työhistorioita monilla muillakin kuin perheenjäsenillä.

Tässä kuva Harjun kesäpäiviltä, missä pelattiin myynti vastaan varasto -ottelu. 
Kuvassa vasemmalta oikealle Kari Harju, Ari Kandelin, Timo Harju, Seppo Hokkala, Marko Harju, Risto Lehtinen ja Mauri Hakanen.

Ja kiitos Evi ja Heikki!
Harjun tarina jatkuu... kohti uutta vuosikymmentä.

Lähteet:
Evi ja Heikki Harjun kotiarkisto ja haastattelut
Nixdorf info, Oy Nixdorf Computer Ab:n asiakaslehti 4/1985
Pirkanmaan Yrittäjä, lehdet 1998 ja 1999
Pyrbasket ilmoitusliite 1998